En ole sosiaalisessa mediassa mukana poliitikkona, mikä on herättänyt ihmetystä. Alkuaikoina sosiaalinen media on ystävien välistä viestintää, mutta siitä ollaan tultu kauas. Lyhytvideot hallitsevat monia alustoja, ja sosiaalinen kanssakäyminen on enemmänkin riitaisaa. Sosiaalinen media on muuttunut yhä enemmän performatiiviseksi, ja siellä ei ole tärkeintä se, mitä todella ajattelee, vaan se, miltä oma ajattelu näyttää muille. Alustojen keskustelukulttuuri on usein varsin toksista, ja ääripäiden mielipiteet korostuvat. Kärjistys saa enemmän huomiota kuin pohdinta, nopea reaktio enemmän näkyvyyttä kuin harkittu puhe. Itse voin paremmin, kun en seuraa kaikkea keskustelua. Maailma ei muutu paremmaksi sillä, että olemme jatkuvasti tavoitettavissa ja reagoimme jokaiseen ärsykkeeseen.
Sosiaalisen median presenssin luomiseen voi käyttää loputtomasti aikaa. Haluan käyttää aikaani mieluummin ajatteluun, työhön, perheeseeni, harrastuksiin ja ennen kaikkea kasvokkaisiin kohtaamisiin. Tiedän, että sosiaalinen media tuo näkyvyyttä, ja sieltä poissaolo voi hyvin tarkoittaa äänimäärän pienenemistä. En kuitenkaan ajattele, että kannattaa muuttaa itseään joksisin muuksi sosiaalisesta paineen takia. Pyrin tuomaan näkemyksiäni esiin muilla keinoin.
Ehkä tässä on myös jotain olennaista politiikasta. Demokratia tarvitsee keskustelua, mutta keskustelun ei tarvitse tapahtua koko ajan verkossa. Tarvitsemme enemmän kuuntelemista ja vähemmän esiintymistä, enemmän kohtaamista ja vähemmän vastakkainasettelua. Sosiaalinen media on nimittäin monella tavalla kaikkea muuta kuin sosiaalinen. Saatko sinä sosiaalisesta mediasta enemmän irti kuin se sinusta?